Add new comment

Kirjoitan tätä, koska haluan osaltani nostaa esille sitä hienoa kamppailua, jota ihmiset ovat käyneet vuoden mittaan Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalahanketta vastaan. On silti myös tärkeää puhua poliisin väkivallasta, ja käsitellä sitä mitä on tapahtunut Reclaim the Cape -toimintaviikon tai muiden vastaavien tilanteiden aikana, jotta päästäisiin uudestaan jaloilleen.

Kamppailut elävät nousu- ja laskukautta. Toisinaan motivaatio ja jaksaminen ovat valtion tukahduttamistoimenpiteiden takia, tai muista syistä alhaalla. Silloin voi olla parempi laittaa fokus voimien keräilyyn yksin ja yhdessä sekä jatkaa kamppailua puhumalla, kuuntelemalla, tukemalla muita ja keskustelemalla. Tälläiset jaksot voivat olla raskaita, mutta ne saattavat olla myös hedelmällistä aikaa yhteisöjen ja verkostojen vahvistamiselle sekä uusien toimintamallien löytämiselle.

 

Jotta seuraavasta nousukaudesta tulisi vieläkin voimakkaampi.

 

---------------------------

Itseorganisoitunut Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalan vastainen leiri Pyhäjoella, joutui poliisin mittavien häätö -toimenpiteiden kohteeksi alkaen torstaina 28.4. Meneillään oli kansainvälinen Reclaim the Cape -toimintaviikko, johon otti osaa yli sata ihmistä, kauimmaiset osanottajat tulivat Yhdysvalloista. Poliisien leiriläisiä vastaan käyttämästä väkivallasta ja ylilyönneistä mediassa ei ole puhuttu halaistua sanaa, tai parhaimmillaan sitä on vähätelty ja pääosan väkivallan edustajina ovat taas saaneet ”ne aktivistit”. Miksi enää vaivautua kohottelemaan kulmakarvojaan? Sama setti on kuultu jo niin moneen kertaan aiemminkin.

 

Hieman taustaa

 

Toimintaviikko oli jatkumoa jo vuoden kestäneelle Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalahankkeen vastaiselle protestileirille, joka on onnistunut hidastamaan ydinvoimalan rakennusprojektia huomattavasti sekä tuomaan esille ydinvoimalan rakentamiseen liittyviä ympäristöriskejä ja järjestelmän päätöksenteko- ja lupaprosessien hierarkkisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Ydinvoimalan rakentamista vastaan on kamppailtu erilaisin keinoin niin läheltä kuin kaukaakin; on ollut kaivinkoneiden ja teiden blokkauksia, sunnuntaikävelyjä Yhdystiellä, puussa istumisia, kahvitteluja kylillä, seminaareja, poliisin kakuttamista, banderolleja milloin mistäkin tiputettuna, sabotaasia ja on rakenneltu erilaisia hidasteita teille, jotta vartijatkaan eivät kaahailisi yhtenään kulmilla. Muissa kaupungeissa on järjestetty tukikeikkoja, -brunsseja, ydinvoimalan rakentamiseen liittyvien toimistojen valtausta, mielenosoituksia jne.

Fennovoima-Rosatom on julkisuudessa ilmoittanut ydinvoimatyömaan lähistöllä tapahtuneista koneiden sabotoinneista ja töiden haittaamisista johtuvien kustannusten nousseen viime kesän jälkeen yhteensä noin puoleen miljoonaan euroon.

 

Ydinvoimalahankkeelle ei edelleenkään ole rakennuslupaa, mutta rakennustyöt on puuhakkaasti aloitettu jo näin etukäteen. Metsän Fennovoima hakkautti jo viime keväänä, eikä lupia silloinkaan etukäteen kyselty. Arvokkaan luonnonsuojelukohteen Hanhikiven läheisyyteen on rakennettu valtavasti teitä, työntekijöiden majapaikkoja, vierailu-keskus, ynnä muita rakenteita. Niiden takaa löytyy paikallisten kesämökkejä, joista he joutuivat Fennovoima-Rosatomin suorittamissa kyseenalaisissa pakkolunastuksissa luopumaan. Alueella on voimassa liikkumakielto.

Fennovoimasta omistaa 66% Voimaosakeyhtiö SF ja 34% laitostoimitussopimuksen hallinnointia hoitava Rosatom. Rosatom ei ole itsenäinen yhtiö, vaan tärkeä osa Venäjän valtion järjestelmää. Sitä johtaa Venäjän ex-pääministeri Sirgey Kiriyenko ja Rosatomin hallintoneuvoston on tehtäväänsä nimittänyt itse presidentti Putin.

 

 

Mikä meno toimintaviikolla?

 

Reclaim the Cape -toimintaviikon ajan leiri sijaitsi ydinvoimalan rakennustyömaan läheisyydessä paikallisen maanomistajan tiluksilla. Ihmiset olivat rakentaneet infrastruktuuria monta viikkoa; oli infoteltta, kamiinallisia puoljoukkuetelttoja sekä pienempiä telttoja nukkumista varten, tavarakatoksia, kokouspaikka, vessat, tiskauspiste ja keittiö, jossa Belgiasta asti matkannut kansankeittiö Kokkerellen huolehti ruoan saannista päivittäin. Leirin viereiselle tielle oli rakennettu barrikaadeja. Leirissä kävi kuhina, kokousteltiin ja ideat lensivät.

Tiistaina 26.4. tapahtunut Reclaim the Cape -toimintaviikon massatoimintapäivä oli yleisesti ottaen onnistunut. Päinvastoin kuin kivenheittelyepisodiin keskittyvä valtamedia ja paikalla olleen Ylen ala-arvoinen uutisointi antaa ymmärtää. Ydinvoimalatyömaalle johtava Yhdystie onnistuttiin blokkaamaan ja siihen liittyviä töitä häiritsemään noin 60 ihmisen voimin, mellakkapoliisin harjoittamasta aggressiivisesta hajoitustaktiikasta ja pippurikaasun lotraamisesta huolimatta. Ihmiset vapauttivat toisiaan mellakkapoliisien muodostamista karsinoista. Lisäksi noin 27 henkilöä pääsi tunkeutumaan ydinvoimalatyömaalle ja edelleen haittaamaan töiden jatkumista. Heistä vain noin kuusi jäi kiinni. Aidassa ammotti monta ihmisen mentävää reikää. Poliisiyksiköt olivat logistiikassaan pihalla kuin lumiukot, eivätkä tienneet missä olisi pitänyt olla milloinkin. Tämä taisi olla Venäjän ja Suomen valtioiden suojelusta nauttivalle Fennovoima-Rosatomille viimeinen pisara.

 

Päivä ennen häätöä

 

Torstaiaamu alkoi ydinvoimalahankkeen rakennustyömaalle johtavan Yhdystien blokkauksen merkeissä. Ihmiset olivat sulkeneet tien menetelmällä, jossa kolme maassa makaavaa ihmistä olivat kiinnittäneet itsensä betonitäytettyihin tynnyreihin ja toisiinsa putkilukoilla. Tämä menetelmä on tuttu lukuisista Euroopan ydinvoimaloiden ja kaivosten yms. vastaisista kamppailuista ja yleensä aika tehokas ja aikaa vievä, koska poliisi joutuu kutsumaan paikalle yksikön, joka on erikoistunut näihin irrotuksiin ja jolla on yleensä asianmukaiset välineet mukana. Paikalla oli blokkaajien tukena ensiapuhenkilö, joka mellakkapoliisien rynnätessä paikalle rauhallisesti ilmoitti heille, että hän on paikalla huolehtimassa ihmisten turvallisuudesta, eikä häntä näin ollen voi poistaa paikalta. Toisin kävi. Epäasiallisesti uhottuaan poliisi pidätti ensimmäiseksi ensiapu-henkilön, hääti paikalta kuvaajat ja meni suoraan asiaan alkaen kovakouraisesti repiä joidenkin ihmisten lukittuja käsiä betonitynnyreistä. Yksi joutui rikkoutuneen kätensä takia sairaalahoitoon.

Kun ihmisiä vielä vietiin blokkauksesta maijoihin, lähti noin 30 mellakkapoliisia etenemään blokkaus-paikalta leirin viereiselle tielle ja alkoi muodostelmassa lähestyä leirin läheisyyteen asetettuja barrikadeja ja niiden takana seisovia ihmisiä. Kaksi tapahtumia läheltä seurannutta ihmistä juostiin kiinni. Poliisille kommunikoitiin selkeästi megafonilla, ettei haluttaisi konfliktia ja heitä kehotettiin kääntymään pois. Tähän poliisi ei vastannut mitään vaan jatkoi tiellä etenemistään. Poliisin vastaus tuli hiukan myöhemmin hallitukselta saamiensa uusien FN303 -projektiiliaseiden muodossa. Ihmisiä tähdättiin näillä paineilma-aseilla kohti ylävartaloita ja päitä, ja useat saivat osumia. Ihmiset puolustautuivat kivin. Paikan läheisyydessä paloi käyttökelvottomaksi yksi poliisiauto. Poliisin eteneminen oli ihmisten vastarinnasta johtuen hidasta, mutta mellakkayksikkö pääsi lopulta leirin sisääntulon läheisyyteen, jolloin suuri osa ihmisiä pakeni metsään. Tietä blokannutta, yhden henkilön ”asuttamaa” kahdeksan metriä korkeaa kolmijalkaa poliisi alkoi hajoittamaan ennennäkemättömällä tavalla, henkilön vielä ollen kolmijalan päällä, niin että joutui kolmijalan kaatuessa hyppäämään alas. Onneksi vain kahdesta metristä, niin hän säästyi murtumisilta. Tilanne ei ollut aivan uhoa täynnä olevan poliisin hallinnassa, sillä kolmijalka kaatui suoraan yhden hajottamista operoivan poliisin päähän.

Leiristä ja sen läheisyydestä otti poliisi kiinni kaikki ketkä saivat. Mellakkayksikkö muun muassa ampui keittöporukkaa kohti paineilma-aseillaan ja otti heidätkin tämän jälkeen kiinni. He joutuivat viettämään putkassa useita päiviä. Leiriin tunkeutumisensa aikana mellakkapoliisin ”joukkojen hallinan” keinovalikoimasta löytyi tiettävästi myös nyrkit ja patukka. Metsään juosseiden ihmisten perään lähti erikoisyksikköjä koirapartioineen ja etsinnöissä oli mukana myös rajavartiolaitoksen helikopteri. Leirissä poliisi partioi yöhön saakka tarkoituksenaan ottaa kiinni sinne vielä palaavia ihmisiä.

 

Häätöpäivä

 

Seuraavana päivänä 29.4, mellakkapoliisi hyökkäsi leiriin jälleen, tällä erää tarkoituksenaan häätää leiri jäljellä olevine ihmisineen ja tavaroineen. Ne, jotka vielä ehtivät, lähtivät metsään aikomuksenaan olla kohtaamatta poliisia. Osa joutui koirapartioiden kiinniottamaksi. Ihmisten haravoimiseen käytettiin jälleen helikopteria.

Leirissä oleville ihmisille annettiin käsky lähteä, mutta ihmiset vaativat saada kerätä omia ja muiden henkilökohtaisia tavaroita talteen. Myös puoljoukkuetelttoja ja keittiötarvikkeita onnistuttiin pelastamaan. Keräily tapahtui poliisin tiukasti valvovan silmän alla poliisin samalla hajottaen ja heitellen telttoja sekä muuta materiaalia ympäriinsä. Tavaraa saatiin kerättyä monta pakettiautollista, mutta tälle kokoamiselle poliisi pisti jossain vaiheessa stopin, ja paljon tavaraa jouduttiin jättämään leiriin. Myöhemmin ihmisten etsiessä tavaroitaan poliisin hallusta, on ilmennyt, että ne ovat vain ”kadonneet” matkalla poliisiasemalle, virkavallan levitellessä käsiään.

Ainakin osa tavaroista on päätynyt paikalliselle varikolle jätekasaan.

Samoihin aikoihin ja samalla intensiviteetillä häädettiin Pyhäjoen 8-tien varressa sijainnut leiri, jota oltiin talven yli pidetty tukikohtana. Häädöt sinetöitiin kyseenalaisella kirjallisella käskyllä poistua Hanhikiven alueelta ja leireistä, sakkorangaistuksen tai kiinnioton uhalla Oulun poliisilaitoksen toimesta. Paperia ei ole allekirjoitettu, eikä siinä lue sitä, kenelle se on tarkalleen kohdistettu, joten epämääräiseltä vaikuttaa.

Myöhemmin poliisi valehteli valtamedialle, kuinka aktivistit olivat lähtiessään jättäneet leiripaikat sotkuiseksi.

 

Yhteensä kiinniotettuja oli useita kymmeniä. Heistä pidätettiin 11, joista viisi pääsi vapaaksi muutaman päivän päästä kiinniotosta. Loput kuusi määrättiin tutkintavankeuteen. Poliisin mukaan heitä epäiltiin väkivaltaisesta mellakasta, törkeästä vahingonteosta, ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Ensimmäiset kaksi päästettiin vapaaksi tutkintavankeudesta 12:sta päivän jälkeen ja kolme reilun kahden viikon tutkintavankeudessa olon jälkeen. Joidenkin kohdalla epäilyistä ei olla vielä luovuttu. Sen sijaan törkeä vahingonteko -epäilyistä on luovuttu täysin.

Poliisi määräsi myös kolme yhdysvaltalaista karkoitettavaksi kahden vuoden tulokiellolla EU:n Schengen-alueelle, perusteina niskoittelu ja haitanteko virkamiehelle. Päätös saatiin kuitenkin kumottua, mutta ei ennen kuin henkilöt olivat jo lähteneet maasta.

 

Vankilassa on edelleen yksi toveri ja hänet määrättiin 16.5 aamuisen oikeudenkäynnin tuloksena uudestaan tutkintavankeuteen odottamaan syytteiden nostamista. Häntä epäillään väkivaltaisesta mellakasta ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta.

Hän tarvitsee tukeamme!

 

 

 

Kun vastassa on poliisi, valtio ja pääoma

 

Valtio ja kapitalistinen järjestelmä on rakennettu ensisijaisesti johtavaa luokkaa varten. Sitä väestönosaa varten, joka omistaa tai pyörittää teollisuutta ja yhtiöitä, ja omaa näin ollen valtaa sekä pääomaa. Järjestelmästä hyötyvät myös ne, jotka käyttävät valtaa valtion instituutioissa ja päätäntäelimissä. Kilpailuttamisen ja talouskasvun täyttämässä politiikassa yhtiöiden ja teollisuuden edut menevät valtion päätäntäelimissä väistämättä kaiken muun edelle ja tämän pienen eliitin talouskasvua puolustellaan koko kansan etuna. Tämän johtavan luokan ja valtion etuja turvaa, tarvittaessa väkivallalla, poliisi.

 

Uskomus siitä, että poliisi on neutraali toimija, joka valvoo kaikkien kansalaisten sananvapauksia ja etuja tasapuolisesti, on tiukassa. Poliisi on ahkerasti rakentanut tätä mielikuvaa neutraalista kansanpalvelijasta aktiivisella tiedottamiskoneistollaan. Poliisi on läsnä kaikkialla, missä ”kansa” on. Poliisia markkinoidaan uusien poliisin arkea kuvaavien tv-sarjojen sekä Facebook, Twitter yms. sosiaalisen median avulla. Poliisi hakee enenevissä määrin kansalaisten luottamusta. Valtamedia on ainakin nielaissut syötin pureskelematta, ja on myös Pyhäjoen Fennovoima-Rosatomin vastaisesta leiristä uutisoidessaan tuottanut poliisin lausuntoja sellaisella volyymilla, että täytyy ihmetellä, onko oma ajattelu nykyään lehdistön leivissä kiellettyä?

Kun Kaleva ”uutisoi” häätöpäivien tapahtumista on sen julkaisemasta poliisin tiedotteesta kätevästi jätetty kokonaan mainitsematta se, mitä poliisi teki sillä aikaa, kun aktivistit heittelivät kiviä leiriä puolustaakseen!? Juttelivat oraville?! Poliisi antaa usein ymmärtää olevansa erinäisissä mielenilmauksissa aktivistien väkivallan uhri, vaikka on oman tiedotuksensa mukaan ollut vain ”turvaamassa vapaata mielenosoittamista” tai ”niitä tavallisia ihmisiä” väkivallalta. Poliisi siis selittää torstain leiriin tunkeutumisensa ja aloittamansa häätöoperaation johtuneen siitä, että aamuinen mielenilmaus äityi väkivaltaiseksi. Tätä täytynee hiukan avata. Aamun mielenilmauksessa ihmiset olivat kiinni putkilukoissa ja heidät pakattiin lopuksi maijaan. Sitten poliisi on päättänyt suunnata aseineen ja mellakkaosastoineen kohti leiriä. Oulun poliisin valvonta- ja hälytysyksikön johtaja Arto Autio kommentoi Kalevassa tilanteessa olevan uutta se, että ”tarkoitushakuisesti hyökätään poliisia vastaan, joka on myös turvaamassa mielenosoitusta”. Eli siis mellakkapoliisi marssi aseineen kohti leirin barrikaadeja tarkoituksenaan vain...turvata? Turvata mitä? Vai tarkoittaako poliisi mielenosoitusta turvaamisellaan aiemmin tietä blokanneiden ihmisten kovakouraista repimistä?

On selvää, että poliisi pyrkii tietoisesti antamaan toimistaan niin kiillotetun kuvan kuin mahdollista ja mutkia vedetään vähän suoriksi, jotta vastapuoli saataisiin näyttämään mahdollisimman epäedullisessa valossa. Valtamedia yleensä ruokkii näitä poliisin rakentamia mielikuvia julkaisemalla poliisin tiedotukset sellaisenaan. Tämä on nähty etenkin pohjoisen median kohdalla, kun se ”tiedottaa” Pyhäjoen ydinvoiman vastaisiin protesteihin liityvistä tapahtumista.

 

Tämän päivän ”terrorismin vastaisen sodan” poliittisessa ilmapiirissä Euroopan Unioni, NATO-maiden Yhdysvaltojen ja Turkin rinnalla, rakentaa jatkuvasti turvallisuuteen viittaavia uhkakuvia, joilla voidaan oikeuttaa esimerkiksi lisääntyvät karkotukset, tiukentunut raja-politiikka tai poliisin sekä armeijan resurssien lisääminen. Noita sisältä tai ulkoa päin tulevia rakennettuja uhkakuvia voivat eri johtavissa asemissa olevat toimijat ja hallituspuolueet sujuvasti käyttää milloin mihinkin omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä. Kapitalismin kriisi luo epävarmuutta. Suomessa hallitus leikkaa jo valmiiksi vähävaraisilta ja eri ihmisryhmien etuja asetetaan vastakkain. Ympäri Eurooppaa oikeistohallitukset ovat nousussa ja muukalaisvihamielisyys kasvaa myös kaduilla. Kaikki tämä on omiaan lisäämään ihmisten kategorisointia ”meihin” ja ”niihin”. ”Ne muut”, jotka uhkaavat ”meidän” hyvinvointiamme, työpaikkojamme, yhteiskuntarauhaamme ja turvallisuuttamme. Näillä mekanismeilla pelaa myös poliisi, joka käyttää yhteiskunnan ilmapiiriä häikäilemättä hyväkseen. Muun muassa; ”Väkivaltaisilla” ja ”mellakoivilla aktivisteilla tai anarkisteilla”, saadaan näppärästi oikeutettua poliisin käyttämä väkivalta tai pakkotoimet, ja kansalaisten luottamus poliisiin säilyy. Mitä tulee poliisin mellakkayksikön uuteen varustearsenaaliin, on fasistisen puolustusministerimme Jussi Niinistön heille ajama resurssilisä näemmä saanut vastakaikua. Poliisiin on ainakin panostettu. Tämä pistettiin merkille myös Helsingin anarkistisessa vappumarssissa, missä poliisin erikois- ja mellakkayksiköt olivat paikalla kuin Putinin vierailua turvaamassa.

 

Se, että päästä varpaisiin uusilla luotiliiveillä ja paineilma-aseella varustettu mellakkayksikkö ilmestyy näkökenttään, on jo väkivallalla uhkaamista sinänsä. Poliisi haluaa provosoida. Kuinka tähän tulisi reagoida? Entä kuinka reagoida, jos pitää tuota väkivaltayksikköä vaarallisena? Entäpä, jos ei ole valmis luopumaan kamppailusta Fennovoima-Rosatomia vastaan? Poliisi käytti silminnäkijän mukaan uusia FN 303 -projektiiliaseitaan sellaisella volyymilla, ettei ollut kyse enää ”rikosten ehkäisystä”, tai ”yleisen järjestyksen turvaamisesta”,joihin poliisilla on useasti myös tapana vedota. Ohjasiko poliisin toimia pelko? Mikä onkaan pelottavampi tilanne, kuin saada vastaansa valtion legitimoima, pelkäävä asejoukko, jolla on liipasinsormi herkässä. FN303 -paineilma-aseella pyritään sen vaarallisuuden takia ampumaan aina jalkoihin. Laukaisimen osuma on hengenvaarallinen sen osuessa päähän tai kaulaan. Tämä ei tuntunut poliisin menoa haittaavan myöskään Helsingin itsenäisyyspäivänä, fasismia ja rasismia vastustaneita ihmisiä sillä ampuessaan ja osuessaan yhtä silmään. USA:n Bostonissa vastaavasta paineilma-aseesta luovuttiin, kun poliisi ampui sillä naista silmään ja nainen kuoli.

Syy siihen, että ydinvoimalan rakentamista ollaan noinkin järeästi turvaamassa, löytyy luonnollisesti siitä, että valtaa pitävillä ja energiateollisuudella on ydinvoimassa paljon pelissä. Ydinvoima on aina kansallinen projekti. Suomi rakentaa Venäjän kanssa yhteistyössä lisää ydinvoimaa ja sitä markkinoidaan hiilidioksipäästöttömänä ja vihreänä vaihtoehtona sekä ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Hanhikivenniemelle suunnitellusta ydinvoimalasta sähkötuotanto menisi pääasiassa energiaintensiivisen teollisuuden tarpeisiin ja sen pienen eliitin talouskasvun edistämiseen. Ydinvoimaan panostaminen tulee keskittämään vallan yhä harvempien käsiin.

 

A.C.A.B

Likaisen työn kentällä hoitaa aina poliisi. Poliisin toimille hyväksynnän antavat myös ne tahot, jotka erehtyvät luulemaan poliisin toimivan oikeudenmukaisesti, vaikka järjestelmä, jota poliisi puolustaa ei sitä ole. Siinä, miten asiat hoidetaan, montako projektiilia ammutaan kohti mielenosoittajia, annetaan poliisille määrärahoihin sidottujen tulostavoitteiden puitteissa aika vapaat kädet.

Ja lopuksi, poliisin käyttämä mieli- ja väkivalta on institutionalisoitunutta ja poliisille luonteenomaista. Mutta se ei tee väkivallasta sitä kokevalle ”vähempiarvoista”. Eikä se tarkoita sitä etteikö siihen tulisi puuttua. On tärkeää että kirjoitamme ja puhumme valtion ja poliisin sortotoimenpiteistä, ylilyönneistä, vangitsemisista, väkivallasta, ja että tutkimme poliisin asiattomuudet ja laittomuudet, jottei poliisille anneta tuumaakaan enempää valtaa kuin sillä jo on. Ennen kaikkea olisi tärkeää, että puolustaisimme poliisin sortotoimenpiteiden kohteiksi joutuneita, vangittuja ja muita, aina ja kaikkialla. Ja että jatkamme kamppailua.

Solidaarisuus on aseemme!