”Vankilamellakoiden syttyessä jopa ne, jotka hyväksyvät yhteiskunnan säännöt ovat vaikuttuneita jalosta vapauden kaipuusta. Vankilan kattojen sorruttua liekkien tai kapinallisten toimesta määräysvalta lakkaa ja tunnistamme vihollisen.”
Bolivian vankilamellakat alkoivat vuosi sitten kun vangit vaativat rikosseuraamuslaitoksen johtajan Ramiro Llanoksen eroa, oikeusprosessien nopeuttamista, ”humaania” kohtelua ja kuljetuksia oikeudenkäynteihin. Ulkomaalaiset vangit vaativat päästä kärsimään rangaistuksiaan synnyinmaihinsa, ja kaikki vaativat lisää rahaa päivittäisiin ruokailuihin.
Valtio aikoo nyt asettaa voimaan uusia sääntöjä, jotka tekevät vankien ja vierailijoiden oloista entistä vaikeammat. He ovat määränneet kapinallisen San Pedro-vankilan vangit siirrettäväksi muihin panopticon-tyylisiin vankiloihin kauaksi vankien kotiseuduilta La Pazista ja määränneet San Pedron vankilan suljettavaksi.
Bolivian vankilamellakat 2013
San Pedron vangit ottivat rikosseuraamuslaitoksen johtajan panttivangiksi tammikuussa 2013 rangaistuksena siitä, että vankeja uhkaillaan toisiin vankiloihin siirtämisellä mikäli he järjestäytyvät tai esittävät vaatimuksia. Sortojoukot hyökkäsivät pelastaakseen pomonsa. Llanos pelastui muutaman vankiedustajan autettua häntä. Protestit leimahtivat lopullisesti kun 39 alaikäistä suunniteltiin siirrettäväksi nuorisovankilasta San Pedroon. Llanoksella ei ollut enää pokkaa astua vankilaan, joka oli koko seuraavan kuukauden vankien hallussa. Katoilla ja pihoilla näkyi liekkejä.
Kesäkuussa alueen vankiloissa leimahti jälleen kun vangit protestoivat sitä, että vain neljä sadasta esitutkinnasta toteutuu loppujen jäädessä roikkumaan johonkin myöhempään ajankohtaan. Vankiloissa on paljon ihmisiä, jotka ovat odottaneet oikeudenkäyntiään vuosia. Vangit vaativat Llanoksen eroa. Samaan aikaan myös El Abran ja Oruron vankiloissa syttyi mellakoita, joissa vaadittiin, että heidän vettä ja sähköjä ei katkaistaisi vaikka valtio ei ole maksanut laskujaan.
Heinäkuussa Chonchocoron ja Calahuman vangit protestoivat kun olivat saaneet kuulla, että San Pedron vankeja oltaisiin siirtämässä heidän jo ahtaisiin vankiloihinsa.
“Rikoksista ei rangaista vaan köyhyydestä.” - San Pedro vankilan vanhin
Suurin osa Bolivian vangeista ovat köyhiä. Rikkaat vangit voivat elää mukavasti, koska raha ratkaisee. Köyhien täytyy sietää surkeita oloja, sairauksia ja eristämistä. Valtio tietää tämän mutta halveksunnassaan köyhiä kohtaan vaatii, että vangit maksavat itse ylläpitonsa. Ruokaa ja vaatteita myydään vankien keskuudessa. Kaikki on kaupan. Vankila tekee autoritaarisen yhteiskunnan, joka määrää ketä suojellaan ja kuka unohdetaan tyrmään, näkyväksi.
Yhteenkuuluvuuden hajottaminen, soluttautuminen, uhkailu ja rankaisu ovat valtion tunnettuja sortokeinoja. Valtio onnistuu heikentämään, hajauttamaan ja hajottamaan vankiliikkeitä neuvottelemalla yhden vankilaosaston kanssa kerrallaan. Rikosseuraamuslaitoksessa lisääntyvä kontrolli ja tarkkailu ovat yksi keino ylläpitää porvariyhteiskuntaa. Vankiloita pidetään ratkaisuna ”kansalaisten turvallisuuteen” tai niiden uskotaan vähentävän ”rikoksia”. Bolivian kuten muidenkin maailman vankilat ovat kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Ne ovat pieniä kaupunkeja, joissa nykysysteemin ongelmat tulevat näkyviksi. On etuoikeutetut, köyhät ja ”oikeuden” vasikat. Vankiloissa on huumeita ja alkoholia, sillä pamput ja kytät haluavat näiden pienten maailmoitten mätänevän paheessa ja sairauksissa. Valtaapitävät haluavat varmistaa valtion ja pääoman edut ja halveksii köyhiä, jotka yrittävät kamppailla niitä vastaan.
Anarkistit osoittavat solidaarisuuttaan kaikille antiautoritaarivangeille, jotka eivät taivu normeihin vaan selviytyvät keinolla millä hyvänsä valtaapitävien riistäessä ja tuhotessa maapalloa. Tämä on nöyrä pyyntö kamppailla toisenlaisen maailman puolesta kuin se mitä he meille pakottavat.
Taistele valtiota vastaan kaikella voimallasi. Yleisen massavallankumouksen odottaminen on utopia, joka vain vahvistaa ja varmistaa valtion olemassaoloa. Siirry hyökkäyskannalle, juoni, toimi. Ei ole mitään syytä odottaa massojen tai ”kansan” nousua tai sopivampaa ajankohtaa. Odotellessamme köyhien ja vastarintaan ryhtyneiden määräilyä, sortoa, kyttäystä ja rankaisua vain voimistetaan. Hyökkää rakastaen unelmiasi ja sitä mitä tunnet sisälläsi todeksi ja vihaamalla yhteiskunnan köyhyyttä.
Emme unohda vihatun vihollisen tyrmiin suljettuja tovereitamme. Emmekä heitä, jotka ovat päättäneet paeta hyläten valtion ajojahdin kohteena olon yhteiskunnassa, joka on romahtamassa, ja joka tarvitsee vankiloita pitääkseen meidät peloissamme ja pitääkseen itsensä vallassa.
Kohti vapaisiin liittoutumiin perustuvia yhteisöjä ja epävirallisia organisaatioita ilman vankiloita, valtiota tai pääomaa.
Tulta linnoille, tulta auktoriteeteille, solidaarisuutta Bolivian alueen vangeille!
Add new comment