Anarkismi ei tarkoita pelkästään päämäärää yhteiskunnasta ilman auktoriteetteja ja luokkia, vaan myös tapoja kamppailla sen puolesta tässä ja nyt. Millaiselta yliopisto ja opiskelijaliike voisi näyttää puolen vuoden kuluttua?
Olemme onnistuneet vakiinnuttamaan instituutioista riippumattoman ja omaehtoisen opintotoiminnan itsestäänselväksi osaksi opiskelijoiden todellisuutta. Tällä emme kuitenkaan tarkoita nykyistä käytäntöä, jossa monet laitokset sysäävät
vastuun perusopetuksen järjestämisestä opiskelijoille itselleen, vaan sellaisten asioiden opiskelua, joita yliopistossa ei opi. Opintopiiritoiminta on levinnyt kaikille laitoksille. Luentoja vaihtoehtoisesta historiasta, filosofiasta, taloudesta ja järjes-
täytymisestä järjestetään viikoittain, eikä aihepiiri rajoitu pelkästään teoreettisiin aiheisiin. Osallistumiselle ei ole mitään akateemista kynnystä, eivätkä käsitellyt aiheet kumpua akateemisesta kuplasta. Yliopisto on lakannut olemasta keski- ja yläluokan temmellyskenttä, eikä Jorma Ollila enää kehtaa näyttää siellä naamaansa. Opintotoiminta on hyvää vauhtia rapauttamassa ajatusta yliopistosta muusta yhteiskunnasta eristyneenä, elitistisenä ”sivistyksen saarekkeena”. Ihmiset käyttävät yliopistoa omia tarpeitaan vastaavasti. Pidämme tilaisuutemme niissä luentosaleissa missä itse haluamme. Yliopiston hallinnon mahdollisia häätöyrityksiä vastustetaan tarvittaessa aktiivisesti.
Opiskelijoiden yleiskokoukset ovat syrjäyttäneet HYY:n edustustajiston keskeisimpänä hallintoelimenä. Edustavan laajuiset yleiskokoukset luovat ylioppilaskunnan politiikan linjanvedot. Sihteerien ja valiokuntien tehtäviksi jää vain päätösten käytännön toteuttaminen. Heidät voidaan tarvittaessa erottaa välittömästi, jos he toimivat vastoin valitsijoidensa tahtoa. HYY:n edustusto ja hallitus on lakkautettu.
Ihmiset, jotka eivät halua osallistua yhteisten hallinnointivelvollisuuksien täyttämiseen, bilettävät, harrastavat seksiä ja heittelevät polttopulloja yliopiston käytävillä.
Koska kamppailut uutta yliopistolakia ja opiskelijoiden aseman jatkuvaa heikennystä vastaan hävittiin siksi, että niin moni uskoi lobbaukseen ja neuvotteluihin suoran toiminnan sijasta, on virheistä opittu. SYL ja HYY ovat edelleen olemassa, mutta kukaan ei enää oleta, että niillä on yksinoikeus puhua kaikkien opiskelijoiden puolesta. Yhä useampi opiskelija osallistuu tilojen valtauksiin ja yleiskokouksiin, jotka luovat käytännön vaihtoehdon edustajien kautta vaikuttamiselle.
Koska olemassaoleva ammattiyhdistysliike keskittyy ajamaan kokokoaikaisten ja vakinaisten työntekijöiden etua, on opiskelijaliike organisoinut uudenlaisen työväenliikkeen apurahaorjien ja muiden pätkätyöläisten kanssa. Tämä on pannut
kuriin esimerkiksi yksityiset ja julkiset työnvälityspalvelut, jotka nyt polkevat työntekijöiden asemaa sopimuspolitiikallaan.
Kalliiden baarien ja klubien sijaan ylioppilaat virkistäytyvät omissa ja muissa itsehallinnollisissa tiloissa. Ylioppilaskunnan tilojen lisäksi lisäksi bileitä järjestetään sosiaalikeskuksissa ja vallatuissa taloissa. Joka päivä jossain niistä on
edullista ja hyvää ruokaa tarjoava kansankeittiö. Kansankeittiöiden voitoilla rahoitetaan esimerkiksi yleishyödyllisiä hankkeita, riippumatonta kaupunkikulttuuria tai vallankumousta Meksikon tai Intian syrjäkylillä. Viikon menotärpit voi
kuunnella opiskelijoiden omasta piraattiradiosta.
Kulttuuriprojektien haltuun vallattujen talojen lisäksi moni talo on vallattu asunnottomuusongelman väliaikaiseksi ratkaisuksi. Osasta näissä käydään laillistamiseen tähtääviä neuvotteluja, toisia ei yksinkertaisesti uskalleta häätää ja muutama talo on asutettu ilman, että omistajilla on harmainta aavistustakaan rakennuksen uudesta käytöstä.
Opiskelijoiden järjestäytyminen ei enää ole yksioikoista kuviteltujen omien etujen ajamista, vaan se on luonteva osa kaikkea muutakin yhteiskunnallista liikehdintää. Opiskelijaliike osallistuu sekä pienemmän mittakaavan solidaarisuus-
projekteihin että yleiseen protestiliikehdintään, joka kykenee vihdoin haastaamaan leikkauspolitiikan, joka on vienyt Euroopan kuilun partaalle ja venyttänyt nykyisen lamakauden pitkäkestoisimmaksi yli sataan vuoteen. Opiskelijalii-
ke myös esittää vaihtoehdon radikaalisti toisenlaisesta yhteiskunnasta ilman pääomaa ja auktoriteettejä.
Tällaiselta yliopisto näyttää puolen vuoden kuluttua, mikäli se olisi meistä kiinni. Mutta kyse on oikeastaan ennemminkin sinusta, koska nykyiset voimavaramme eivät riitä tämän ohjelman toteuttamiseen.
Add new comment