Koulutus on yksi modernin länsimaisen yhteiskunnan peruspilareista, ja lähes kaikille lapsille itsestäänselvyys. Koulua on lähes mahdoton välttää. Se säätelee niin lasten kuin heidän huoltajiensa elämää yhdeksän vuoden ajan, määrittäen rytmin, jonka mukaan eletään.
Yksi modernin koulun lähtölaukauksista kuultiin 1800-luvun alun Preussissa, missä hahmoteltiin keskitetyn koulun perusperiaatteet. Uuden järjestelmän tarkoituksena oli muodostaa tottelevaisia sotilaita ja työntekijöitä, sekä yhtenäisesti ajattelevia alamaisia. Kouluissa opittiin tottelemaan mukisematta esivaltaa. Työkaluina lasten muokkaamiseen käytettiin muun muassa tiukkoja aikatauluja ja tilan rajoituksia. Yksilön aiempaan kokemukseen perustuva tieto ei ollut tässä uudessa laitoksessa olennaista, vaan siitä siirryttiin hajotettuun abstraktiin tietoon, joka oli opettajien ”hallussa”. Koulun puitteissa määritellään vieläkin, mikä on ”oikeaa” tietoa ja kenellä tätä tietoa on. On tärkeää muistaa, että vaikka koulussa uusinnettava tieto esitetään neutraalina, se edustaa vain joidenkin ihmisryhmien näkemystä. Tämä tieto pakotetaan kuitenkin kaikkien tiedoksi.
Nykyaikainen koulu täyttää vieläkin alkuaikojensa tehtäviä, huolehtien oikeanlaisten kansalaisten ja työntekijöiden tuottamisesta. Sen lisäksi koulujärjestelmä uusintaa ja oikeuttaa olemassa olevia valtasuhteita. Tästä konkreettisena esimerkkinä on, kun maantiedon kirjoissa kerrotaan kapitalistisesta tuotantoprosessista neutraalina faktana. Näin poliittiset ja taloudelliset järjestelmät esitetään luonnollisina ja jopa ainoina mahdollisina vaihtoehtoina. Yhteiskuntajärjestys hierarkioineen esitetään muuttumattomana luonnonvoimana ja siten vahvistetaan vallassa olevia ryhmiä entisestään.
Yksi länsimaisen modernin koulun kulmakivistä onkin vakiinnuttaa yhden taloudellisen ja poliittisen järjestelmän logiikka kaikkien yhteiskunnan jäsenten logiikaksi.
Kenen etuja koulu palvelee?
Opimme kouluissa noudattamaan sääntöjä, jotka rajoittavat muuan muassa liikkumistamme tilassa sekä ajan käyttöä. Ennen kaikkea kuitenkin opimme, että meidän yläpuolellamme on totaalinen auktoriteetti, jolla on täydellinen tieto maailmasta, ja siten oikeus päättää siitä mikä on meille hyväksi. Meidät opetetaan uskomaan, että emme ole kyvykkäitä tekemään omaa elämäämme koskevia päätöksiä itse. Koulu muodostaa meistä tottelevaisia kansalaisia, jotka eivät kyseenalaista sitä, että joku päättää heidän puolestaan. Emme edes hahmota, että opettaja käyttää valtaa ylitsemme, sillä olemme sisäistäneet niin voimakkaasti valtahierakiat. Yhtälailla sisäistämme kurin ja opimme itse säätelemään käytöstämme. Vuosien kuluessa rangaistukset ja niiden uhka vähenevät, sillä olemme oppineet itse pitämään itsemme kurissa. Olemme vankilassa, jonka muureja vartioimme me itse.
Koulu ei vie meiltä ainoastaan vapauttamme, mutta se vahingoittaa myös suhteitamme toisiin ihmisiin. Sen sijaan, että oppimisimme yksilöiden välisen yhteistyön tai solidaarisuuden tärkeyden, opimme, että toiset oppilaat ovat ennen kaikkea kilpailijoita. Tämä on seurausta siitä, että oppilaita kilpailutetaan toisiaan vastaan, ja heitä arvioidaan jatkuvasti. Arvioinnin perusteella heidät asetetaan hierarkkiseen järjestykseen keskenään. Ne jotka jäävät hierarkian alimmille portaille kantavat stigmaa läpi elämänsä, sillä koulussa epäonnistumisen katsotaan olevan yksilön oma vika. Tosiasiassa osan oppilaista on pakko epäonnistua ja jäädä hierarkian alemmille portaille, jotta markkinoilla riittäisi halpaa työvoimaa.
Me emme tarvitse koulua!
Yksi suurimmista valheista ihmiskunnan historiassa on, että oppimiseen tarvit- taisiin jokin erillinen instituutio. Ihminen oppii kaikkialla ja kaiken aikaan. Koulu vääristää ajatuksemme oppimisesta, sillä se antaa meille kuvan, että emme voi oppia itse, että tarvitsemme jonkun opettamaan meitä. Tähän harhaluuloon varaan saadaan rakennettua valtasuhteiden hierarkia yhteiskunnassa.
Koska koulu itsessään on valtasuhde, sitä ei voi koskaan ”parantaa”. Jos tahdomme vapauden oppia ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti, meidän on tu- hottava koulut. Vapautta ei voi luoda autoritaarisissa suhteissa, ainoastaan vapaus luo vapautta. Vapaus ei tarkoita kuitenkaan eristäytymistä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia järjestää oppimista tukevaa kollektiivista toimintaa. Ainoa, joka meitä rajoittaa on vankila, jota kannamme mukanamme. Jotta voimme oppia olemaan vapaita on aika repiä koulujen muurit alas!
Add new comment