Lyhennelmä 1.5.2015 punaisten muistomerkillä pidetystä puheesta
Hyvät ystävät ja toverit,
Sodassa ja marttyyriudessa ei ole mitään ihailtavaa. Sota on aina kamala asia, olivatpa sotivat osapuolet keitä tahansa, mistä syistä tahansa. Vuonna 1918 käytiin Suomessa sisällissota. Tämä oli myös harvinaisen selvästi luokkasota, jonka työväenluokka kävi esivaltaa vastaan.
Minulle ei koskaan ole ollut epäselvää, kenen joukoissa seison. Yläasteella hämmästyin tajutessani, etteivät kaikki ikätoverini tienneet, keiden puolella heidän sukunsa olivat olleet sisällissodassa. Pääasiassa tehtaan omistajien lapsista koostunut luokkani oli luultavasti pidetty tarkoituksella pimennossa sodan ajan tapahtumista.
Vaikka historia jää voittajien kirjoitettavaksi, ei sodan voittaneilla valkoisilla ole aihetta ylpeilyyn. Sisällissodassa kuoli noin 38 000 ihmistä. Näistä 75% oli punaisia, joista suurin osa kuoli vankileireillä epäinhimillisissä olosuhteissa sodan jo päätyttyä.
Puolueiden ja elinkeinoelämän rakentaessa tarmokkaasti kuvaa yhtenäisestä kansasta on tärkeää nähdä imagon taakse. Luokkasota ei ole ohi. Miltei sata vuotta sodan jälkeen elämme luokkien Suomessa, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Luokkasota jatkuu koko ajan silmiemme edessä, mutta tällä kertaa aseina ovat valtion budjetti, kansalaisuusmääritelmät ja voitontavoittelu. Tämän sodan uhreja ei ole yhtä helppoa laskea, mutta yhtä lailla se tarhaa vankileireilleen säilöönotto keskuksiin, paskaduuniin ja velkaloukkoon ihmisiä, jotka kuolevat unohdettuina. Mutta me emme ole unohtaneet. Meitä ei voi hämätä vaihtamalla tuliaseista rakenteellisiin aseisiin.
Terveiseni sekä vuoden 1918 punaisille että meille, jotka elämme tämän päivän taisteluiden keskellä, tulevat Väinö Linnan kynästä teoksesta Täällä Pohjantähden alla: ”Juhlikoot yksin voittoansa. Me pidämme juhlamme toisella kertaa, ja minä luulen, ettei herrasväki silloin hurraa.”
Juhlikoot yksin voittoansa. Juhlikaamme me niiden tovereiden muistoa, jotka aikanaan kävivät tätä samaa sotaa. Ystäville ja tovereille sekä sata vuotta sitten että tänään: Hyvää vappua!
Suvi Auvinen
Add new comment